Toinen koko viikonlopun kestävä kenneltapaaminen saatiin kunnialla päätökseen 19.7., ja seuraavana päivänä pölyn laskeuduttua meni sitten tämä meidän sivusto nurin. Ilmeisesti taas oli joku hyväntahtoinen hakkeri käynyt näpelöimässä, sillä tällä kertaa ongelmana oli roskapostiscripti. Jos joku on siis saanut pornopostia @azuricoyotes.eu -mailiosoitteesta, niin syy löytyy tästä!

Twiittasin tuon leirikuvagallerian osoitteen, olen nimittäin nyt siirtämässä gallerioita uuteen osoitteeseen ja vanha galleria jää unholaan pikkuhiljaa. Jos vielä joskus muutan, niin eipä löydy ainakaan blogista vanhaa osoitetta. Koko viikonlopun aikana paikalla oli seuraavat koirat, osa vain yhtenä päivänä, osa useampana:

Nitro x Jadi
Azuricoyotes Niva Continuum
Azuricoyotes Niva Valhalla
Azuricoyotes Niva Upgrades

Glen x Malta
Azuricoyotes Tragedy In Black
Azuricoyotes The Five Far Stars
Azuricoyotes Ashland Hymns
Azuricoyotes Divine Metaphysics
Azuricoyotes Chimarvamidium

Geb x Jadi
Azuricoyotes Niva Sindragosa
Azuricoyotes Niva Alexstrasza
Azuricoyotes Niva Alysrazor
Azuricoyotes Niva Ziradormi

…sekä meidän Jadi ja Malta. Lisäksi paikalla oli malikanpentu, saksanpaimenkoira ja ystäväni Johannan Signe-whippet. Perjantaina saapuville ohjelmassa oli taloksi asettautumista, ja osalle ihan kunnolla jalkojen verryttelyä pitkäksi venähtäneen kauppareissun muodossa. Lauantaina vietimme koko päivän Pärnävaaran urheilukeskuksessa JOA:n agilityhallilla, jossa jokaisella oli mahdollisuus tehdä joko etukäteen suunnitellut tai vaikka ihan suunnittelemattomat treenit. Täytyy sanoa että ilmapiiri oli kyllä aivan ihanan rento ja ihailtavan hyvin mahduttiin saman katon alle monen eri koulukunnan ja -lajin edustajat! Itseäkään ei ammattiahdistujana hirveästi haitannut treenata kaikkien tuijottaessa, ja saatiinkin Pantsin kanssa oikein mukavat pätkät.

Päivän ensimmäisellä puolikkaalla tehtiin juoksukontaktia, siitä on sen verran aikaa kun viimeksi ollaan tuota treenattu joten alku meni häslätessä, mutta kyllä se sieltä sitten taas löytyi. Nyt päästään taas jatkamaan lankun nostoa loppuvuoden tasolle ja siitä toivottavasti määrätietoista tahtia normaalikorkeaksi. Ruokailun jälkeen viritettiin agilitypuolelle pätkiä joita kaikki saivat treeneissään käyttää. Osa teki ihan alkeita putkeen menosta lähtien, osa muistutteli vanhaa ja osalla oli jotain tiettyä osa-aluetta valmiina työstettäväksi. Pantsillä on nyt oikein hienot vasen/oikea kiepahdukset, joten päätin ensimmäistä kertaa kokeilla liittää sen oikein radalle, eli pyytää sen kääntymään minusta ulospäin vasen tai oikea -käskyllä. Hienosti meni just siihen putken päähän kun halusinkin, noin simppeliä se olikin! Jatkossa aletaan sitten kokeilemaan kuinka tämä toimii “putkijarruna”, eli annetaan koiralle tieto jo putkessa että mihin suuntaan jatketaan. Kerrankin tuli suunniteltua vaikeustasoltaan kohtuulliset treenit, koira meni aika lailla just niin kuin pitikin, omien turhien kiepahdusten takia taisin kerran ottaa pätkän uusiksi. Viimeisellä kierroksella käytiin vielä keinua, Pants taisi tässä vaiheessa olla jo aika väsynyt koska ryysimistä ei pahemmin esiintynyt. Tässäkin pitää vaan olla jämäkkä kriteeristä eikä hyväksyä yhtään mitään valumisia.

Osan jo lähdettyä ennen agilityjuttuja käytettiin koko jäljellejäävää porukkaa uimassa. Läheltä löytyikin siihen hyvä paikka, ja ainoana uroksena Sony-pojalla olikin aika kivaa tyttölauman kanssa. Ääntähän niistä lähti, mutta hienosti tulivat porukalla toimeen ja vauhtia oli, noh… Ihan tarpeeksi. 😉 Kyllä sitä aina välillä miettii, että tokkopa enää aikuiset koirat (nartut) keskenään tulevat toimeen, mutta kyllä itse olen holskuissa aina kovasti arvostanut sitä, että ihan tolkuttomasti näitä juttuja ei tarvitse miettiä, ei kun irti vaan!

Koko lauantai oli ihanan aurinkoista, välillä jopa vähän liiankin kuumaa. Erinomainen ilma treenata viileässä hallissa! Koirille piti aktiivisesti etsiä varjoa, ja omassa autossa kun ei ole häkkiä tai vastaavaa, saivat meidän kyydissä olevat Syndra ja Pants loikoilla varjossa hihna tolppaan -tekniikalla. Pantsin kanssa ollaan tänä kesänä harjoiteltu kovasti hiljaa pysymistä autossa, aiemmin tämä kyky oli sillä ihan retuperällä ja joskus tuntui että se haukkua päksyttää itsensä väsyksiin jo ennen kuin pääsee kunnolla hommiin. No, ihan vahingossa keksin erään kerran jälkitreeneihin mennessä miten tämän saa korjattua; otin sen kanssa muutamia esineen ilmaisuja kotona treenikavereita odotellessa. Ja oli muuten hiljaa autossa sinä päivänä, ja seuraavillakin kerroilla! Selkeästi se jaksaa odottaa treenejä edes vähän kärsivällisemmin, kun on jo vähän päässyt tekemään. Nyt leirillä sitten mietin että mitäköhän tästä tulee kun koira ei olekaan autossa odottamassa, mutta annas vaan, Pants oli koko päivän aivan uskomattoman hienosti omalla paikalla! En edes tiennyt että mun koira osaa tälläistä! Ainoa lommo käytökseen tuli loppupäivästä, kun se vihdoin päätti saaneensa tarpeekseen ja oli muina miehinä purrut hihnan poikki ilmestyen halliin kesken Katin keppitreenien.

Sunnuntaina käytiin vielä nurmijäljellä aamusella. Ilma oli jo kääntynyt huonompaan suuntaan, mutta eipä tähän hommaan aurinkoa tarvittukaan. Katti teki vähän hakujuttuja, kaikille muille laitettiin jäljet osaamisen mukaan. Sindi ja Kaida taisivat molemmat olla ensikertalaisia, ja hyvin toimi nenä kummallakin! Oli kiva nähdä sekä Brimi että Sony jäljellä, mutta Pantsin kanssa meni pasmat hetkeksi sekaisin kun jälki olikin tyhjä. Linnut olivat putsanneet koko jäljen puhtaaksi (yksi ruoka taisi löytyä) ja loppupurkkikin oli raadeltu pitkin poikin. Hienosti Pants kuitenkin tsemppasi, ja tuli sitten sekin ilmi että kyllähän me voidaan kuin voidaankin alkaa sitä ruokaa vähentämään, kun koira ilmeisesti osaa ilmankin. Jos ei olisi näin käynyt niin ehkä namittaisin sille kaikki jäljet vielä kahden vuodenkin päästä.. Hyvä kokemus siis, vaikka “menikin pieleen”.

Yhden ihanan muiston viikonlopulta haluan vielä jakaa, meidän kukkaispojasta nimittäin. Dex ei tietenkään päässyt treenaamaan, mutta oli kovin iloinen kaikista vieraista. Jadi käyttäytyi hyvin rasistisesti Johannan Sikke-whippettiä kohtaan, mutta Dex sen sijaan toivotti moisen silakankin avosylin tervetulleeksi. Lauantaina illalla käytiin meidän lempimetsässä käveleksimässä hihnatta Dexin ja Siken kanssa, sydäntä lämmitti niin nähdä miten nätisti Dex osasi olla ja johdattaa letkaa, vaikka toista vähän jännittikin. Se on muutenkin nyt jo selvästi aikuinen uros, ja sillä selvästi raksuttaa vähän aiempaa tehokkaammin! Ei siitä ehkä tullut ihan sellainen kuin “toivottiin”, mutta kyllä siitä tuli aivan pirun ihana, lempeä jättiläinen. 🙂

Iso kiitos vielä kaikille ketkä olivat paikalla ja tekivät viikonlopusta juuri sellaisen kuin se oli! Toivotaan että ensi vuonna saataisiin taas porukkaa kasaan, ja ehkä jopa niitäkin jotka tältä kerralta joutuivat jättäytymään pois.

Leirin jälkeen meillä on ollut ihana Ruusa-sijoitustyttö hoidossa, ja tänään käytiin Syndran ja Ruusan kanssa luustokuvissa. Koska tämä leiripostaus on jo venähtänyt palaan näihin asioihin myöhemmin, jos vaan sivusto pysyy paikallaan…