Reissusta palauduttu ja kuvat käsitelty, joten aika pistää viikonlopun riennoista jotain ylöskin… Pants on vaan niin hieno koira!! Etukäteenhän jo taisin täälläkin vähän pohtia, josko se osaa ollenkaan enää julkisilla paikoilla käyttäytyä kun ei olla pitkään aikaan missään käyty, mutta sieluton musta lieroni yllätti taas positiivisesti ja olikin ainakin maailman vaivattomin koira sekä riennoissa että yöpymispaikassa. Vaikka olen aina tykännyt Pantsista kuin hullu puurosta (okei, alle luovutusikäisenä se oli ehkä vähiten suosikkini), aina on tullut myös realistina tavallaan vähäteltyä sitä, kun eihän se ollut pentulaatikon paras ja eihän se nytkään ole näistä kaikista vietikkäin/pure parhaiten/jotain muuta näyttävää. Jalostusjutuista ei ollut kuitenkaan tarkoitus puhua (löpinää pentujen kehityksestä yada yada deletoitu tästä välistä, kirjoitan tätä aamuyöstä ja kukaan tuskin olisi saanut väsyneestä jaarittelustani mitään selvää), vaan ihan siitä kuinka hienosti pieni koirani tänä viikonloppuna käyttäytyi ja kuinka ylpeäksi se reppanan omistajansa teki! 🙂

Noin yleisesti ottaen meidän porukalla oli muutenkin huomattavan hyväkäytöksiset koirat, ja se jos mikä ylpisti ehkä vielä enemmän. Minulle on henkilökohtaisesti se ja sama mitä pystejä kasvatit kantavat kotiin vai kantavatko mitään, suurimman ilon saan siitä kun näen iloisia, sosiaalisia ja hienosti käyttäytyviä holskuja, jotka eivät yritä syödä ohikulkevia koiria ja ihmisiä ja joiden kanssa ei tarvitse piilotella näyttelyalueen perimmässä nurkassa tai harrastaa häkistä pikapikaa kehään ja takaisin juoksemista. Koirat ovat olemassa meidän ihmisten iloksi ja ylpeydeksi, ei esineiksi jotka otetaan kaapista näytille pariksi minuutiksi kerrallaan. Jos koiran pää ei enempää kestä, en ymmärrä miksi sellaista pitää ylipäätään minnekään viedä stressaantumaan, ja toisaalta sitten toivottavasti tälläisiä yksilöitä kukaan ei käytä jalostukseenkaan. Ugh, joo, menee taas vähän kärkkääksi, ei ollut tarkoitus. Tämän takana ei myöskään ollut kenenkään tietyn koira/koirat (joku varmaan heti niin ajattelee), minulla meni koko erkkaripäivä oman porukan koiria sydämenkuvat silmissä katsellessa enkä ehtinyt huomioimaan oikein muuta!

Paikalla oli siis Pantsin lisäksi Jadin ensimmäisestä pentueesta Sony, toisesta pentueesta Syndra, Sindi ja Kaida, tuonti Sieni, ja sunnuntain holskujen Fandag -tapahtumaan meidän kanssa osallistui vielä Pantsin sisko Katti. Kuten tavallista, useamman kasvatin näkemisestä seuraa tuumailua ja pohtimista pitkäksi aikaa, ja kuvakansiot tuli taas tietenkin päivitettyä..!

Lauantai oli täynnä näyttelyhumua, mutta sunnuntaina päästiin sitten vähän töihinkin. Ohjelmassa oli mm. leikitystä, hyppytekniikkaa ja mahdollisuudet agilitytreeneihin. Saalisleikkiä oli oikein mielenkiintoista seurata, Pantsiahän ei ole kukaan muu vieras aiemmin leikittänyt kuin keväällä pentunsa hakemassa käynyt Marcel. Myös Katti kävi leikkimässä ja hienosti leikkikin, on mahtavaa nähdä kuinka se unohtaa muuten välillä elämään vaikuttavat epävarmuutensa sillä sekunnilla kun tarjolla on töitä. Pants on Kattiin verrattuna vähemmän kiihkeä, ja sitä kiinnostaa lähinnä leikin taisteluosio siinä missä jahtaaminen ei yhtä isosti ole sen juttu. Sitä ei myöskään kiinnosta voitettu saalis tai ylipäätään kuolleet lelut montaa sekuntia, koska niiden toisessa päässä ei ole enää ihminen. Tästä olen tainnut puhua ennenkin, kuinka ensimmäisillä agilitykursseilla oltiin sitä mieltä, että ei tuota kannata palkata lelulla lainkaan kun se vaan juoksee maahan jätetyn patukan yli ja kiinnostuu siitä vasta kun ihminen sen hakee. Sitten jatkettiin palkkaamista ruokakupilla, joka ahneellakin koiralla typisti vauhtia ihan huomattavasti ja pian minulla olikin käsissä hidas agilitykoira… Kun aloitettiin viime syksynä Silvia Trkmanin opetuksessa, lelut tulivat takaisin kuvioihin ja ruokaan (tai etanavauhteihin) ei olla sen jälkeen enää palattu. Kyllä se leikki on tuolle se paras palkka, se piti vaan ohjaajan oppia miten juuri tämä koira tykkää leikkiä.

Hyppytekniikkaa tehtiin seuraavaksi, ja aiheeseen liittyen kouluttaja halusi ehdottomasti käyttää kuppia sarjan päässä niin, että lähetän koiran eteen esteiden yli kupille. Pikasummauksena harjoitusten tarkoituksena on saada koira siirtämään paino hypätessä taakse, sen sijaan että rysäytettäisiin etupainoisesti (rasittaa) hyppyjen yli. Ensimmäisissä hypyissä vauhtia oli hyvin vähän ja paino selkeästi etuosalla, koira ikäänkuin pupuloikki hyppyjen yli. Lopulta sain luvan mennä itse kupin paikalle ja palkata melkein kuin normaalistikin palkkaisin, eli pyöräyttämällä lelun maata pitkin eteenpäin (tärkeää että palkka tulee matalalta). Pants alkoi välittömästi hypätä paljon paremmassa muodossa, joskin muutamien hyppyjen välistä se lisäaskellus jäi uupumaan. Noita voisi tehdä lisää ajan kanssa. Muina kommentteina tuli että vauhtia ja voimaa löytyy kuin pienessä kylässä, takamuksessa on ehdottomasti poweria hypätä oikein. Istuma-asento on kuitenkin usein väärä, eli Pantsillä on ollut pennusta saakka tapana istua ns. perseellään (takapuoli maassa niin että liukkaalla lattialla takajalat liukuvat sivuille) ja tämä pitäisi kuulemma korjata mieluiten heti. Kouluttaja näytti harjoituksen jolla voidaan yrittää jumpata tätä ja aina pitäisi koiraa jätettäessä muistaa tarkistaa että se istuu oikein. Esim. ensimmäisen esteen riman tiputtaminen voi olla tulosta tästä istuma-asennosta, ja nyt kun asiasta oli puhetta, tuli tajuttua että kappas niin muuten se itse asiassa yllättävän usein tiputtaakin sen ensimmäisen riman. Eli todellakin oli hyötyä tästä tutustumisesta!

Oli puhetta myös siitä, kuinka Pants on itse asiassa ylipäätään hypännyt hyvin vähän suoraa linjaa, ja senkin takia tämän kanssa kannattaisi jatkaa ja enemmänkin tutustua. Selitin kuinka ollaan nostettu hyppykorkeutta, eli ensin wrapit tietyltä korkeudelta, sen jälkeen nostetaan radalla yksi, kaksi jne. estettä jo hyvin opittuun korkeuteen ja sitten pian kaikki. Sitten taas nostetaan wrappien korkeutta viidellä sentillä jne. Tuo tekniikka auttaa kuulemma erittäin hyvin oikean ponnistuspaikan löytämiseen – käännöksissä. Ja niissä tuo harvemmin pudottaakaan. Kouluttaja oli sitä mieltä että ykkösen radat tulevat olemaan meille jopa vaikeampia kuin kolmosen radat joissa tuota pyörittelyä on enemmän, siinä missä ykkösluokan radoissa pitäisi osata kaahottaa pitkiä suoria, loivia mutkia ja aina osata arvioida se oikea ponnistuspaikka ilman wrappeja. Tätä olinkin jo hiukan hautonut itsekseni, katselen paljon ratapiirroksia samalla juosten niitä koiran kanssa päässäni, ja ne ovat juuri ne ykkösluokan radat mitkä tuottavat suurimpia hikikarpaloita…

Jossain välissä päästiin kokeilemaan vähän doboiluakin. Pants hyppäsi hienosti istumaan pallolle, ja kyllä muuten otti perälihaksiin, sen verran tutisi tasapainoa etsiessä! Muutaman kerran pyysin sen hyppäämään ylös, istumaan pallolle, menemään maate, hyppäämään alas jne. Ihan mielenkiintoista tuokin ja varmasti oikeasti hyödyllistä.

Päivän päätteeksi tehtiin vielä lyhyet agitreenit, suurin osa porukasta taisi olla jo lähtenytkin tässä vaiheessa eikä Pantsissäkään enää ihan kamalasti mehuja ollut. Sekä Katti että Pants pääsivät kuitenkin käyttämään mahdollisuuden treenata vieraalla kentällä rengasta ja keinua (sisko tosin vähän edistyneemmin, kun meillä on sattuneesta syystä olleet nuo esteet saavuttamattomissa jo puoli vuotta, huikauheeta miten aika kuluu!). Rengasta on otettu ihan muutama kerta, mutta koira muisti sen paremmin kuin odotin. Keinulla tehtiin muutama slam maasta käsin, sitten sivulta hyppy kontaktialueelle, ja sitten toisesta päästä hölkäten kontaktille. Meni ihan jees, tämä pitäisi kyllä päästä viimeistelemään… Lisäksi piti tietty vähän rällätä putkessa ja tehdä muutamat wrapit siivekkeellisillä esteillä. Ei kun nostamaan vaan, noilla tikkutolpilla mitä meillä kotona on tuntuu aina että saisi vielä mennä tiukemmin ja tiukemmin, mutta kun alla on oikeat esteet niin ei noista kyllä enää oikein paremmaksi pääse.

Tänään jatkettiin kotona juoksukontakteilla (kohta nostetaan ensimmäinen pykälä!) ja serpentiinien sulkemisella, siinä tuli sitä suoraa linjaakin ja itse asiassa sainkin Pantsin istumaan aika kivasti lähdöissä. Ja ei muuten ekat rimat tippuneet! 🙂